23. lokakuuta 2011

Minä ja taekwondo


Hei, rakkaat lukijat!

  En ole taas hetkeen kirjoitellut blogiini, suurimmaksi osaksi siksi, etten ehdi olla kotona kovinkaan paljoa töiden ja treenien takia.
Nyt meillä on syysloma koulussa ja ajattelin sen kunniaksi kirjoittaa
  Aiheita olisi periaatteessa aika montakin, mutta erittäin hyvän ystäväni luoma blogi taekwondosta sai minut innokkaaksi kirjoittamaan rakkaasta harrastuksestani, taekwondosta.

  Taekwondon aloittamisesta saan kiittää pikkuveljeäni, joka löysi lehti-ilmoituksen taekwondon alkeiskurssista helmikuussa 2004. Yhdessä tuumin sitten päätimme mennä sitä katsomaan. Olimme jo vuosia miettineet jonkin kamppailulajin aloittamista. Isämme harrasti nuorempana karatea ja voitti jonkun SM-mitalinkin siinä.
   Näytös teki meihin molempiin vaikutuksen — alkeiskurssille oli päästävä! Olimme tosin molemmat sitä mieltä, ettemme koskaan tulisi oppimaan suurinta osaa näkemistämme tekniikoista. Mutta tuo ei meitä huolettanut, kunhan pääsisimme mukaan. Samana päivänä, kun ensimmäiset harjoitukset olivat, sain viidennen pikkuveljen joka myöhemmin sai nimekseen Timmy.

    Ensimmäinen vyökoe järjestettiin 17.4.2004. Voitte varmasti kuvitella, kuinka paljon kaksikymppisiä pikkupoikia jännitti kokeeseen meneminen. Tekniikoita ei hirveästi ollut edes opetettu ja silti olimme huolissamme, osaammeko niitä. Koe meni kuitenkin oikein hyvin ja ensimmäinen testi taekwondon osaamisessa ja askel kohti mustaa vyötä oli otettu.

   Ensimmäinen leiri oli kesäkuussa Porvoossa. Edellisenä päivänä oli ollut keltaisen vyön koe, joka ei jännittänyt enää ollenkaan. Leiri oli huikean hieno kokemus. Tuli ihan mieleen pikkupoikana käydyt jääkiekko- ja jalkapalloleirit. Kyseiseltä leiriltä on myös ensimmäinen muisto nykyisestä tyttöystävästäni. Rehellisesti sanoen, me pojat emme olleet juurikaan huomanneet seuramme tyttöjä ennen Porvoon leiriä. Olimme olleet vain poikaporukalla. Sama tosin jatkui leirillä ja vielä pitkään sen jälkeenkin.

Ensimmäinen leiri Porvoossa 2004
   Heinäkuussa 2004 aloitin varusmiespalvelukseni, mutta pääsin onneksi tuon palvelusvuoteni aikana todella hyvin harjoituksiin, sillä ne olivat pääsääntöisesti viikonloppuisin.
  Pian vuoden vaihteen jälkeen veljeni joutui valitettavasti lopettamaan taekwondon, sillä muutti töiden perässä Helsinkiin, eikä hänen aika riittänyt enää taekwondoon. Toivon, että hän eksyy vielä lajin pariin, sillä kaipaan häntä kovasti harjoituksissa edelleen.

  Kesällä 2005 järjestetyllä Lohjan kesäsuurleirillä sitten ihastuin Lindaan. Tuon kesän kaksi leiriä on jäänyt muutenkin mieleen leireillä sattuneiden hauskojen sattumusten ja lauseiden vuoksi. Vuoden 2005 lopulla aloimme Lindan kanssa seurustella. Kiitän siis suuresti veljeäni ja kaikkia mahdollisia sattumuksia siitä, että päädyin lajin pariin ja tapasin Lindan. Oikeastaan liki kaikki läheisimmät ystäväni ovat löytyneet taekwondon parista.
Lohjan kesäleiri 2005
   Vuodet ovat vierineet hurjan nopeasti. Olen saanut tänä aikana neljännen pikkusiskon, käynyt monilla hienoilla leireillä, tavannut valtavasti ihania ihmisiä, joista on tullut hyviä ja tärkeitä ystäviä. Olen ollut järjestelemässä SM- ja PM- kilpailuja, kouluttautunut junioriohjaajaksi, suorittanut hyväksyttävästi kahdeksan vyökoetta, joista viimeisimmän vuoden 2007 lopussa.
  Seuramme on myös siirtynyt koulujen saleista omaan saliin, josta olemme seurassa todella ylpeitä.
Linda ja minä nyrkkeilykehässä 2005
Talvisuurleiri Mikkelissä 2005
Poomsen SM-kisoissa 2006
Ensimmäiset ottelukisani Loviisassa 2006

Hopiaa tuli

Linda ja minä Espoon kisoissa 2006
Naantalin SM-kisat 2007

Suuri budoleiri 2008
Suuri budoleiri 2008, taksina Rosa
Omista kisoista 2009, kultaa tuli

Pullistelua


Virallisempi ohjaajakuva




Alkeiskurssinäytös elokuussa 2011
   
Olen surullinen siitä, ettei Linda ole käynyt harjoituksissa hyvin pitkään aikaan. Hänen aikansa menee niin kovin opiskelun ja töiden parissa. Toivon todella, että hän ehtii ja innostuu tulemaan taas harjoituksiin.

  Edellisestä vyökokeestani on kulunut aikaa nelisen vuotta, enkä voi kieltää, ettenkö odota pääseväni tulevana jouluna kokeeseen yrittämään mustaa natsaa. Edellisen kokeen jälkeen olen käynyt kuitenkin harjoituksissa useammin kuin kukaan muu seurastamme. Petyn kyllä siis suuresti, mikäli vyökokeessa nähdään vihreävöisiä korkeampia, enkä itse ole mukana. En periaatteessa pidä vyöarvoissa etenemistä hirmu tärkeänä asiana, mutta tuntuuhan se epäreilulta, jos muut etenevät ja minä en.
Ehkä jonakin päivänä tuollainen vyö

  Tästä tuli nyt melkoisen pitkä, vaikka yritin tiivistää mahdollisimman viisaasti. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti. Syyslomaa aion viettää väliin jääneitä tv-ohjelmia katsellen ja enköhän käy joissain harjoituksissa ensi viikolla, vaikka polveni vihoitteleekin. Ensi perjantaina lähden sitten Tukholmaan Lindan, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa.

Hei taas ensi kertaan! =)
— Jari —