When you see the stars pretend they're my arms. When you feel the air, that is me kissing you there..

Hola amigos! :)

Heips taas pitkästä aikaa. Loppuviikko oli vähän hopukkaampi kuin mitä ennalta odotin.

Keskiviikkona siis jäin Rajamäkeen suoraan töiden jälkeen, kun ei ollut mitään itua lähteä kotiinkaan.
Salilla imuroin, lakaisin ja moppasin ottelualueen, pukuhuoneet ja eteisaulan. Sen lisäksi pesin järkyttävän likaisen peilin, niin siitä on jotain hyötyäkin, kun kumppanit peilailevat itseään. :P
Siivouksen jälkeen höntsäsin omatoimisesti taekwondoa. Bosupallolla otteluliikkumista, puolenvaihtoja, potkuja. Tein kakksitoista ensimmäistä poomsea ja sitten iski nälkä, joten lämmitin ruoan ja luin samalla uusimman Taekwondolehden. Samalla keksin fiilistellä, miltä tuntuisi kantaa mustaa vyötä. Joten otin kaapista Iiron puvun ja vyön ja otin muutaman kuvan peilin kautta. (tämä ei ole sitten se peili, jonka pesin aiemmin) :D
Muistutan vielä, etten omista vielä oikeasti mustaa vyötä!

Muokkasin tuohon vasemmalle puolelle tekstin sukunimestäni.
Itse treenit olivat mielenkiintoiset, sillä matolle ahtautui 28 harrastajaa ja 110m² alue alkoi käydä hieman pieneksi. Mutta sopu sijaa antaa ja sopulihan antaa monesti päivässä. ;)
Tehtiin perustekniikkaa, potkuja, lihaskuntoa. Aika perinteiset Ramin treenit. Lisäksi oli kärrynpyöriä, joita en osaa ollenkaan. Hävettää ihan kun se ei onnistu siis yhtään.
Treenien jälkeen sain kyydin kotia ja katselin Suomen pelin.

Torstaina oli ihan mukava työpäivä, mutta edellisten päivien treenit olivat verottaneet voimia niin, etten lopulta jäänytkään junnutreeneihin, vaikka olinkin keskiviikkona tehnyt itselleni ruoan valmiiksi.
Niinpä chillailin vain kotona, enkä tehnyt juuri mitään.

Perjantainkin työpäivä meni leppoisasti ja nopeasti. Jäin omien hommieni jälkeen vielä valvomaan yhtä koetta. Kotona sitten ruokaa naamariin ja Suomen peliä katsomaan. En usko, että Suomi tulee finaalissa olemaan, mutta pronssipeliin on mahdollisuudet. Tosin yllätyksiä on jo nähty, joten niitäkin voi tulla.

Lauantaina olikin sitten hiukka pidempi päivä.
Kymmeneltä nimittäin alkoi seuramme järjestämä vyökoeleiri. Ensin oli tunnin alkulämmittelyt yhteisesti kaikille, jonka jälkeen alkoi alempien vöiden vyökoe. Yllätyksekseni sain komennon vetää vyökokeen. Ramil puolestaan istui penkin takana tekemässä muistiinpanoja. Oli hassu tilanne, kun en ole ennen ollut muuta kuin parina parille kokelaalle.
Kokeen jälkeen kävimme Juhan kanssa Caprissa syömässä kebabit(Juha ystävällisesti tarjoi aterian), jonka jälkeen heti alkoi ylempien vyökoe. Olin suunnitellut, että katson vyökokeen salin reunalta, mutta Ramil käski mukaan muotoon. Tässä vaiheessa iski jo epävarmuus, että olenko itse kokelaana vai muuten vain mukana. :D
Ruoka hölskyi mukavasti masussa, mutta ei se haitannut. Lopulta minut pyydettiin muodosta pois ja vedin myös ylempien vyökokeen.
Kokeiden jälkeen oli vielä tunnin yhteisharjoitukset.

Tuossa vielä ryhmäkuva. Kuvaaja käski ottaa mahdollisimman surullisen ilmeen. :D

Leirin jälkeen Linda tuli kylään. Törmäsimme koululla ja menimme sieltä sitten mun luokse. Mulla oli rullaluistimet ja Linda näytti aika pikkuiselta. ^_^
Ilta meni Merlinin parissa. Meiltä oli jäänyt pari jaksoa väliin, joten katsoimme ne ja sopivasti alkoikin tv:stä seuraava jakso. Kolme Merliniä siis illassa. :) On tosi hyvä sarja. Tykkään!

Eilen Lindan pikkuveli tuli hakemaan mut kotoa ja suuntasimme Lindan kautta Helsinkiin päin.
Linda ja Christian menivät isänsä äidillä käymään Kontulassa ja itse suuntasin metrolla sieltä Itäkeskukseen, jossa äitini asuu. Vein kukkia ja suklaata. Kukkakaupat tekevät aikamoisen tuloksen äitienpäivänä, sillä kimppujen hinnat on nostettu tavallista korkeammalle ja tottakai äideille on kukat ostettava, maksoi ne sitten mitä hyvänsä.
Joonas ja Emmi oli myös käymässä äitillä. :) Sami oli tehnyt kakukin äipälle ja se oli oikein hyvää.
Samalla näin äidin uuden koiranpennun, Rockyn. Aikamoisen kokoinen saksanpainenkoiran pentu. Kasvattajan mukaan siitä tulee yli 70cm säkäkorkeudeltaan. :D Harmi, etten ottanut kuvaa siitä. Mutta lisäänpä Facebookista siskoni ottaman kuvan:

Ei mikään selvin kuva, mutta tuosta näkee kyllä, että koira on iso.

Kerkesin olla porukoilla reilun tunnin ja sitten oli jo lähdettävä takaisin Kontulaan, sillä Lindan kummitäti piti hakea vielä töistä.
Niin siinä sitten kävi, ettei päästy suoraan Lindan kummitädin työpaikalta kotiin, vaan jouduimme käymään vielä Helsingin keskustassa. Noh, eipä tuo haitannut. Oli hauska olla Christianin kyydissä. :P Voi niitä tarinoita. :D

Lindalla saatiin vielä Lindan mummin tekemiä pullia, unelmakääretorttua ja mustikka-valkosuklaakakkua. :)
Kotiinpäästyäni katsoin Idolsia sivusilmällä. Ihan oikeutettu voittaja Martti oli. :)

Tää viikko alkoi ainakin aurinkoisesti, kun ulkona on jo nyt lämmin vaikka kello on vasta puoli kymmenen.
Ensi viikonloppuna Tallinnaan opekaverien kanssa.

Nyt heippa taas ensi kertaan!
<3 Jari