Swans prepare for their leaving. Can't change what's done it's unforgiven..

Laihuus..

Mitä se on? Ja miksi sitä niin ihannoidaan?

On ymmärrettävää, että maailmalla mallit ovat kauniita ja heillä ei näytä olevan yhtään ylimääräistä vartaloissaan. Muotilehtien sivut ovat pullollaan hoikkia, kauniita naisia, jotka näyttävät onnellisilta. Tosiasia kuitenkin on, etteivät lehtien sivuilla olevat naiset ole sen mallisia, miltä he kuvissa näyttävät. Jokaista kuvaa muokataan niin, että mallin iho näyttää paremmalta, rinnat suuremmilta(ja samankokoisilta) ja vyötärö solakammalta. Se ei siis ole todellista, vaan manipuloitua.
Siksi ihmettelenkin, miksi ihmiset, varsinkin nuoret tytöt, ihannoivat jotakin, joka ei ole edes todellista.

Ymmärrän laihduttamisen tarpeen nuorilla ihmisillä, mikäli he kärsivät merkittävästä ylipainosta. Merkittävä ylipaino on kyseessä silloin kun painoindeksi on yli 30, mutta alle 35.
Tämä taas tarkoittaa esimerkkinä sitä, että 165cm pitkä ihminen painaisi n. 82kg - 95kg.
Painoindeksit eivät ole ehdottomia totuuksia, sillä lihas- ja luumassa ovat ihmisillä yksilöllisiä. Mutta alaraja on erittäin hyvin paikkaansapitävä. Ollakseen normaalipainoinen, 165cm pitkän henkilön olisi painettava VÄHINTÄÄN 51,7kg! Helpompi ja yhtälailla hyvä tapa laskea minimipaino on vähentää omasta pituudestaan(cm) luku 112. Jolloin lukemaksi tulisi 165cm pitkällä ihmisellä 53kg.

Olen huolissani useasta tuntemastani nuoresta tytöstä ja parista pojastakin, jotka eivät syö ja liikkuvat hyvin paljon, jotta saisivat laihdutettua mittoihin, jotka hirvittävät sekä itseäni ja niitä muutamaa ravitsemusterapeuttia, joiden kanssa olen jutellut.
Tällä tavoin laihduttaminen ei
a) onnistu koskaan pysyvästi - kun paastoaminen loppuu, elimistö ottaa normaalia enemmän syödystä ravinnosta talteen, jotta saisi tasapainon kuntoon ja ihminen lihoaa nopeasti
b) poista rasvaa tosiasiassa lainkaan niin tehokkaasti, kuin oikealla tavalla laihduttaminen, sillä kun elimistö ei saa ravintoa riittävästi, alkaa se käyttää lihasmassaa energiantuotannossa ja vaikka henkilö treenaisikin kovaa, menettää hän lihasmassaansa.
c) ole lainkaan terveellistä, sillä vastustuskyky laskee runsaasti ja sydän rasittuu kohtuuttoman paljon ja vaarana on jopa sydämen pettäminen ja kuolema.

Otetaan esimerkki oikeasta elämästä ja oikeasta tavasta laihduttaa.
Mirka(nimi muutettu) on 170cm pitkä ja painaa 77 kiloa. Hänen toiveenaan on laihduttaa 70 kiloiseksi. Hänellä on perushyvä lihaskunto, mutta liikkuu muuten vain satunnaisesti. Hän syö päivän aikana aamupalan, kaksi runsasta ruoka-annosta ja iltapalan. Hän myös napostelee muutaman kerran viikossa.
Ravitsemusterapeutti antaa hänelle seuraavat ohjeet:
1. Hengästyttävää liikuntaa(hölkkä, hiihto, uinti, reipas kävely...) joka päivä n. 30-60 min.
2. Lämpimien aterioiden määrää lisättävä 3-5 kertaan päivässä ja syötävä säännöllisin väliajoin. Ateriakoko pienennettävä noin kolmasosaan normaalista. Rasvan ja suolan määrää tarkkailtava.
3. Välipalaksi kahdesti päivässä jokin hedelmä.
4. Vettä juotava ainakin 1,5 lasillista tunnissa.
5. Napostelua vain yhtenä päivänä viikossa.

Rt. kehoittaa Mirkaa myös tarkkailemaan painonpudotustaan. Viikossa tulisi painoa pudota noin 600-700g. Mikäli painoa putoaa nopeammin, on päivään lisättävä ainakin yksi pieni ateria.
Tällä tahdilla Mirka on ihannepainossaan 10-12 viikon kuluttua.

Syitä tämänkaltaiseen painonpudotukseen:
a) Useat pienet ateriat pitävät huolen siitä, että elimistön energiataso pysyy tasaisena pitkin päivää --> rasva palaa tehokkaammin, eikä lihasmassa vähene.
b) Veden juominen estää elimistöä kuivumasta ja pitää myös näläntunteen pidempään poissa.
c) Laihduttamisen jälkeen painon pitäminen samalla tasolla on helpompaa, kun ruokailutottumukset ovat kunnossa ja ruoka-ajat säännölliset.
d) Unen laatu ei kärsi laihduttamisesta, joten päivän aikana vireystila pysyy pidempään kunnossa.

Se, miksi tällaisen blogin kirjoitin(toivon, että joku myös lukisi tämän), johtuu siitä, että tunnen liikaa ihmisiä, jotka haluavat laihtua ilman todellista tarvetta. Periaatteessa voisin ilmoittaa heidän vanhemmilleen ja/tai sosiaaliviranomaisille, mutta yritän ensin saada heidät itse tajuamaan, mitä tekevät itselleen. Jos tämä ei auta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa asiasta jollekin, joka ottaa sen kovemmin käsin vastaan.
Toinen syy on se, että suvussani on useammalla ollut anoreksia ja aika tarkalleen 10 vuotta sitten hyvä ystäväni kuoli yrittäessään laihduttaa. Hän ei syönyt käytännössä mitään, kävi ylipitkillä lenkeillä ja treenasi miten ikinä keksikin. Hän oli kuollessaan täysin normaalipainoinen, 60kg. Kuolinsyyksi todettiin, ettei sydän kestänyt niin kovaa rasitusta niin pienellä energiamäärällä.

Tarinan opetus on, että ainoa oikea tapa laihduttaa, on syödä terveellisemmin ja liikkua oikeassa suhteessa syömiseensä nähden. Jos syöt vähän, et myöskään liiku. Jos liikut paljon, myös ruokaa tarvitaan enemmän.

R.I.P. Vera-Maria Lampinen 14.6.1984 - 27.4.2001

Kiitos, Jari<3